Huutamisen taito on Josefina Rautiaisen esikoispitkä ohjaus, mutta hän on kokenut käsikirjoittaja. Kokemus näkyy: tarinan lähtökohdat ovat kiehtovat ja kerronta kulkee sujuvasti. Elokuva alkaa terapiaistunnosta, jossa Heloise (Alina Tomnikov) kertoo väkivaltaisista mielikuvistaan, myös miesystäväänsä kohdistuvista. Terapeutti Anu (Jonna Järnefelt) kuuntelee, hyvin pidättyvästi ja rauhoittavasti. Heloisen pakkoajatukset kuitenkin kiinnostavat häntä. Terapeutti selvästi pettyy, kun nuori nainen haluaa lopettaa käynnit. Tarina nyrjähtääkin uuteen asentoon, kun Anun aikuinen poika tuo uuden naisystävänsä juhannuksena mökille. Aivan oikein, naisystävä on Heloise. Vastaanotolla Anu on terapeutti, mökillä äiti, ja nämä roolit eivät loksahda yhteen. Ihmissuhdekuvioita on hämmentämässä myös Anun ystäväpariskunta, ja seurueen siloisen keskiluokkainen pinta alkaa repeillä. Terapeutin huone on suljettu ja neutraali, ja siellä kaikki tuntuu olevan hallinnassa. Mutta perinteiseen mökkimaisemaan, metsän ja veden äärelle viskatut ihmiset eivät enää pystykään kontrolloimaan tapahtumia. Se onkin äkkiä paljon terapeuttisempi tila kuin vastaanotto, ja enää ei ole lainkaan selvää, kuka on hoitaja ja kuka potilas. Terapia-alku vihjaa kauhugenrestä, mutta lopulta on kyse psykologisesta trilleristä. Ja kyllä, huutamisen taitoa kannattaa opetella, ajoissa. - Maija Teinilä