Se on pieni, pörröhäntäinen jyrsijä ja sen ei pitäisi olla firman kellarissa. Sen ei pitäisi olla ylipäänsä missään, sillä eläimet ja muukin luonto on siivottu ihmisen maailmasta pois. Pasi (Miro Lopperi) tuijottaa oravaa ensin hämmentyneenä ja elokuvan edetessä yhä vain lempeämmin. Lopulta miehen tunne-elämä menee niin sekaisin, että hän rakastuu toiseen ihmiseen. Markus Lehmusruusun ohjaamassa Oravassa luonto on vaarallinen, kaoottinen ja sottainen ja siksi se on suljettu ihmisen elämänpiirin ulkopuolelle. Sama juttu tunteiden kanssa. Ihmiset elävät valkoisten seinien ja kiiltävien pintojen keskellä, eikä ikkunoistakaan näy mitään vihreää. Puhtauden panikointi muistuttaa pandemiaa. Valvontakamerat ja älyrannekkeet pitävät ihmisistä huolta. Pieniä kuvia, jotka on helppo lukea nykymaailman parodiana. Tieteiselokuva tuppaa olemaan synkkää, mustaa ja vakavaa, mutta Orava on jotain muuta. Kerronta yhdistää scifiä ja komediaa, ja silti se ei muistuta myöskään vaikkapa Ghostbustersin tapaista kohellusta. Lehmusruusulla on tuore, omanlaisensa tapa rakentaa: rauhallinen ja näennäisen yksinkertainen tarina, jossa on pinnan alla kaunista pohdintaa ihmisen ja muun luonnon suhteesta. Orava on siinä taitava matkaopas, ja sen mavulla löytyy lopulta taas metsä ja taivas. Lopperin rinnalla loistavat mm. Mimosa Willamo ja Hannu-Pekka Björkman - ja neljä italiaista rescue-oravaa. - Maija Teinilä