Maagista realismiakin sisältävässä elokuvassa on alkamassa surkuhupaisat 10 000 € maksava parisuhdeleiri 1100-luvulla rakennetussa kivikartanossa Virossa. Ohjaaja Paavo Westerberg on kertonut valinneensa tapahtumapaikan tuodakseen esiin, että samat haasteet ihmissuhteissa ovat ikiaikaisia. Myös musiikkivalinnat myötäilevät ikiaikaista linjaa: Bach ja tyyliltään samaan kategoriaan sopiva Keith Jarrettin Book of ways. Terapiassa testaillaan monenlaisia tapoja löytää tie toisen luokse. Ohjaaja on itse käynyt hahmoterapiakoulutusta ja kuvaa terapiaa mielen punttisaliksi: vain jumppaamalla omia tunteitaan ja ajatuksiaan voi päästä yli jumeistaan. Sekä parisuhdeviikonloppua vetävät pariterapeutit että osallistujat ovat jokainen tavalla tai toisella ajautuneet parisuhteidensa reunoille ja ovat suorastaan epätoivoisia. Ehkä se kymppitonnikin kertoo sen… Mm. omaa syntymää simuloiva uudelleensyntymisterapia vie osallistujia omien suurten kysymystensä äärelle. Lopulta suurimmat kysymykset ovat kaikilla samat: Oletko minua varten? Olemmeko samalla puolella? Voinko luottaa sinuun? Itse pidin elokuvan rauhallisesta ja mietiskelevästäkin temposta ja tunnelmasta, jota kauniit luontokuvat korostivat. Vanha rappeutunut rakennus muistuttaa osaltaan kaiken väliaikaisuudesta. Mitä sitten, mitä joku ulkopuolinen ajattelee? Lopulta tärkeintä on rakkaus. Elokuva on toiveikas muutoksen mahdollisuudesta. - Reetta Parvikko Elokuvan edessä esitetään lyhytelokuva Sukkahousut (15min, lisää BSFF käsiohjelmassa s.7)