On isä Tero, on poika Henri. On rakkautta, läheisyyttä ja keskinäistä riippuvuutta. On kirkonkylä jossain Suomen vyötäröllä. Henri lähestyy täysi-ikäisyyttä, ja perheen ihmissuhdekuviot alkavat muuttua. Selvin muutostekijä on Alina, Henrin tyttöystävä, joka muuttaa poikien taloon. Ilmoitti näin, Tero kommentoi. Hän tekee suosiolla tilaa ja muuttaa Juri-koiran kanssa mökille. Helpolla muutos ei suju, ja Tero alkaa vajota synkkyyteen. Henri on huolissaan ja yrittää tukea isää. Samalla muutos tönäisee käyntiin keskusteluja, joissa isä ja poika puhuvat isoista ja vaikeista asioista. Koko ajan rinnalla kuuluu rakkaus ja keskinäinen luottamus. Ja vaikka vakavista asioista on kyse, arki on myös täynnä huumoria ja tilannekomiikkaa. Ohjaaja Jukka Kärkkäinen on tuntenut Teron ja Henrin kymmeniä vuosia. He ovat myös esiintyneet Kärkkäisen aiemmissa dokumenteissa, ja joitakin vanhoja otoksia on nytkin mukana. Tämä tuttuus päästää Kärkkäisen aivan miesten iholle ja mielen sisään, minkäänlaista poseerausta ei nähdä. Elokuva voitti Tampereen lyhytelokuvajuhlilla sekä kilpailusarjan että Risto Jarva –palkinnon. Alkukuvana nähdään hieno kuusiminuuttinen samojen miesten automatkasta. Tuulilasin läpi välittyy kaikki se huolenpito ja läheisyys, joka isää ja poikaa yhdistää. Katsoja saa itkeä tai nauraa tai molempia. - Maija Teinilä