Joistakin artisteista tulee instituutioita. Tuomari Nurmio taas on kulkenut koko uransa omaa polkuaan välittämättä trendeistä, odotuksista tai siitä, mitä hänen olisi pitänyt tehdä, mutta silti hänestä on kaiketi tullut instituutio – tai ehkä juuri siksi. Yli neljän vuosikymenen ajan hän on kirjoittanut lauluja, jotka ovat yhtä aikaa runoutta, bluesia, rockia, yhteiskunnallista kommentaaria ja mustaa huumoria. Eikä niiden terä tunnu vuosien varrella tylsyneen – päinvastoin! Tuomari Nurmio – 13 kylmää laulua ei ole perinteinen artistidokumentti eikä elämäkerta. Se on ennen kaikkea intensiivinen konserttielokuva, joka tallentaa Tavastia-klubilla vuonna 2024 esitetyn teemakonsertin Lauluja sodasta ja diktatuurista. Kappaleiden kavalkadi kuljettaa katsojan sodan, vallan, ihmisyyden ja toivon teemoihin, ja laulujen välissä Nurmio avaa ajatuksiaan niukasti mutta osuvasti. Voisi sanoa, että juuri hänen omalla lakonisella tavallaan. Elokuvan voima syntyy yksinkertaisista aineksista: karismaattisesta esiintyjästä, erinomaisesta bändistä ja lauluista, jotka tuntuvat olevan valitettavan ajankohtaisia vuodesta toiseen. Vaikka aiheet ovat vakavia, mukana kulkee Nurmiolle ominainen vino huumori, joka tekee kokonaisuudesta yhtä aikaa terävän, koskettavan ja yllättävänkin vapauttavan. Tämä ei ole pelkkä konserttitaltiointi. Tämä on kohtaaminen yhden suomalaisen omaperäisimmän lauluntekijän kanssa. Mielestäni Nurmio on artisti, joka katsoo maailmaa suoraan silmiin, mutta löytää synkimmistäkin aiheista rytmin, ironian ja toivon pilkahduksen. - Timo Metsäjoki