Tanskalaisen Zinnini Elkingtonin Toinen uhri kuuluu Bluukkarien hoitolaitossarjaan. Vailkka sen tapahtumapaikka on sairaala, se on kaukana television pinnallisista sairaalasarjoista. Alexandra on kokenut neurologi. Osastotyönsä ohella hän ohjaa opiskelijoita ja kaiken lisäksi on luvannut hoitaa myös päivystyksen. Sairaalaan saapuu tutkittavaksi Oliver, joka kärsii pääsäryistä. Nuorukainen itse vähättelee vaivojaan, koska hänellä on kiire bilettämään 18–vuotissynttäreitään. Opintojensa loppupuolella oleva Emile on hieman epävarma diagnoosista ja pyytää avukseen Alexia. Alex päätyy pikaisen tutkimuksen jälkeen krapulaan tai migreeniin, vaikka Emile olisi valmis lähettämään Oliverin magneettikuvaukseen. Kotiin lähtevä Oliver lysähtää äkkiä sairaalan käytävälle. Syyksi paljastuu nopeasti aivokalvon alainen verenvuoto. Paikalle hälyytetty neurokirurgi Espen pelkää leikkausta repeämävaaran vuoksi. Äidin kauhuksi poika todetaan aivokuolleeksi. Kenen syy? Pinnallisen tutkimuksen tehneet Alexin? Leikkausta empivät Espenin? Henkilökuntapulan, jonka vuoksi Alex joutuu oman työnsä ohelle hoitamaan myös päivystyksen? Traaginen tapahtumaketju on mahdollinen ja voisi tapahtua aivan hyvin myös meillä Suomessa. Juuri siksi elokuva on niin pysäyttävä. Se kertoo tarinansa lakonisesti, ei paisuttele, eikä syyllisty tarpeettomiin itketyksiin. Se luottaa erinomaisiin näyttelijöihin ja juuri siksi tehokas. - Tarmo Hotanen