Amrum on pieni, saksalainen saari Pohjanmerellä. Nanning (Jasper Billerbeck) on siellä äitinsä kanssa paossa Hampurin pommituksia. Eletään toisen maailmansodan loppuvaiheita ja Saksan antautuminen on jo nurkan takana. Nanning on kasvatettu uskolliseksi Hitlerjugendin pojaksi, ja ankaran natsimielinen äiti (Laura Tonke) haluaa edelleen uskoa saksalaisten voittoon. Kun tieto Hitlerin kuolemasta sitten tulee, äiti vaipuu apatiaan. Hän suostuu syömäänkin vain valkoista leipää ja hunajaa, mutta mistä niitä pula-aikana saataisiin? Nanning päättää järjestää asian. Hankintamatkalla hän näkee myös toisenlaista suhtautumista sotaan kuin mitä vanhemmat ovat hänelle opettaneet. Salaa kuunnellaan Amerikan radiolähetyksiäkin, sillä osa saarelta lähteneistä sotii nyt Yhdysvaltain armeijassa. Kuka on hyvä ja kuka paha? Elokuva rakentaa hienosti tunteen siitä, miltä maailma näyttää lapsen silmin: tapahtuu käsittämättömiä asioita ja on mahdotonta tietää, miten pitäisi toimia. Mihin esimerkiksi katosi Ruth Danziger -niminen nainen, jota onnellinen Theo-eno syleilee vanhassa valokuvassa. Tai miksi kyläläiset hyljeksivät Sleesiasta ja Itä-Preussista marssitettuja, sodan jalkoihin jääneitä pakolaisia. Aihe on ankara, mutta saksalaisturkkilaisen ohjaajan Fatih Akinin kuvat ja äänimaisemat ovat lempeitä, liki unenomaisia. - Maija Teinilä