Pääosassa legendaarinen Carmen Maura. Sitä hän toden totta on. Hän on läsnä melkein kaikissa kuvissa ja kohtauksissa. Kahdeksankymppinen Maura on yksi uuden espanjalaisen elokuvan (lue diktaattori Francon jälkeisen) suurimmista tähdistä, joka on esiintynyt yli viidesäkymmenessä espanjalaisissa ja ranskalaisissa elokuvissa. Itse muistan hänet parhaiten Pedro Almodóvarin elokuvista Naisia hermoromahduksen partaalla (1988) ja Volver -paluu (2006), joista molemmista hänet palkittiin myös Goyalla, joka on meikäläisen Jussi-palkinnon vastine Espanjassa. Marokkolainen ohjaaja-käsikirjoittaja Maryam Touzani tunnetaan Suomessa parhaiten elokuvastaan Kaftaanin sini. Calle Málaga on hänen ensimmäinen espanjankielinen elokuvansa ja ensimmäinen yhteinen Carmen Mauran kanssa. Elokuvassa aikanaan Francon vainoja Marokkoon paennut María elelee verkkaista elämäänsä rakastamassaan Tangerissa ja sen tutulla Málaga-kadulla. Tytär Clara (Marta Etura) pölähtää yllättäen paikalle Madridista ja ilmoittaa haluavansa myydä Marian kodin. Clara on keskellä riitaisaa avioliittoa ja joutumassa puille paljaille. Hän antaa äidilleen kaksi vaihtoehtoa: joko muutto Madridiin tai tangerilaiseen vanhainkotiin. Maria ei oikein niele mielellään kumpaakaan, mutta valitsee jälkimmäisen. Sitten myydään irtaimisto. Tyttären palattua Espanjaan Maria alkaa taistella kotiaan takaisin. Hän kertoo suunnitelmistaan vain parhaalle ystävälleen, vaitiolovelvollisuuden tehneelle nunnalle Josafalle (mainio Maria Alfonsa Rosso). Enempää juonesta ei kannata paljastaa, mutta käänteitä tässä Venetsian elokuvajuhlien yleisöpalkinnon voittaneessa elokuvassa piisaa. Elokuva on todellinen ylistys ikääntyneelle naisenergialle! - Tarmo Hotanen