Bluukkarien klassikko on tänä vuonna Jean-Luc Godardin Viimeiseen hengenvetoon. Ei ole liioiteltua väittää, että tämä elokuva on vaikuttanut kaikkein eniten moderniin elokuvailmaisuun. Se teki myös nuorista pääosien esittäjistä Jean-Paul Belmondosta ja Jean Sebergistä ikoniset. Seberg oli ensin kieltäytyä koko roolista. Hänen uransa oli tuolloin jo vahvassa nousussa ja ohjaaja Godard teki ensimmäistä elokuvaansa. Elokuvan tekovaiheessakin Seberg oli vetäytyä, koska piti Godardin työtapaa vähintään kummallisena. Lopulta elokuvasta tuli kuitenkin Seberginkin uralla se (ainoa) elokuva, josta hänet muistetaan. Ranskalaisen uuden aallon merkkiteos on virranjakaja koko elokuvahistoriassa. Se mullisti elokuvan kaikkialla. Kaikkialla syntyi kansallisia uusia aaltoja, jotka haastoivat periteiset elokuvastudioiden jäykistyneet konventiot. Uudet raikkaat tuulet raikastivat elokuvailmaisun. Pohjimmiltaan Jean-Luc Godardin Viimeiseen hengenvetoon on simppeli tarina poliisia pakenevasta pikkurikollisesta, joka kohtaa ulkomaalaisen tytön, jonka kanssa lyöttäytyy yhteen. Juoni on silkkaa kioskikirjallisuutta. Kaikki muu onkin mullistavaa. Tapa millä elokuva on leikattu, käsivarakameran käyttö, improvisoitu dialogi ja viittaukset muuhun populaarikulttuuriin... Godardin esikoisteoksesta tuli sekä kriitikoiden, että ranskalaisyleisönkin suosikki - Tarmo Hotanen