“Joitakin asioita on vain katsottava läpi sormien”, ystävä sanoo Billy Furlongille (Cillian Murphy). Mies raataa hiilikauppiaana irlantilaisessa pikkukaupungissa ja on nähnyt nunnaluostarin vajassa jotain todella häiritsevää. Eletään 1980-lukua, ja nämä Magdalena-pesuloiksi kutsutut talot olivat tosiasiassa pakkotyölaitoksia. Niihin joutuivat muun muassa monet aviottomia lapsia odottavat nuoret naiset. Lapset annettiin pakkoadoptioon. Järjestelmä toimi katolisen kirkon alaisuudessa ja Irlannin valtion hiljaisella hyväksynnällä. Belgialainen Tim Melants ohjasi elokuvan irlantilaisen Claire Keeganin pienoisromaanin pohjalta. Aihe on rankka ja elokuva ei mitenkään silottele tapahtumia. Perheet tuovat “hairahtuneita” tyttäriään taloon pakolla. Kaupunkilaiset vähintäänkin aavistavat, että muurien suojissa tapahtuu vääryyksiä. Kun hiilikauppias yrittää kysyä nuorten naisten kohtelusta, abbedissa uhkailee ja lahjoo häntä. Emma Watson on roolissa aivan kylmäävä. Tarina rakentuu vaivihkaa. Takaumat avaavat Billyn lapsuutta ja motivoivat hänen tunteitaan ja toimintaansa. Hän ei osaa enää kääntää katsetta pois. Kerronta etenee Billyn silmin ja asettaa katsojankin näennäisen sivulliseksi, seuraamaan tapahtumia käsivarrenmitan päästä. Samalla se kysyy, miltä maailman julmuudelta me itse paraikaa ummistamme silmämme. - Maija Teinilä