Ohjaaja Pirjo Honkasalo ei ole halunnut selittää uutuuttaan, vaan sanoo sen antavan katsojalle vapauden kunkin omaan tulkintaan. Katsomoon kannattaa siis istahtaa avoimin mielin – kaikki itse koettu kulkee kyllä mukana ja avaa elokuvan maailmaa eletyn elämän valossa ja sen suuntaan. Honkasalo on aiemminkin viihtynyt mystisen ja pyhän äärellä. Orendan toinen päähenkilö Natalia (Pirkko Saisio) on kapinallinen pappi, joka on eristäytynyt liki autiolle saarelle. Kerran yhteysaluksesta rantautuu Nora (Alma Pöysti), nuori leski ja oopperalaulaja. Hän pyytää hyvin konkreettista asiaa, itsemurhan tehneen miehensä siunaamista. Naisten kohtaaminen alkaa kitkuisesti. Aforistinen dialogi kiertyy kipeiden muistojen ja tuntojen ympärille - syyllisyys, anteeksianto, armo, elämä ja kuolema. Pikkuhiljaa he lähentyvät ja heidän tarinansa alkavat aueta katsojallekin, ainakin osittain. Osa arvoituksista jää - kuka tai mikä on kolmas keskushahmo, saaren nuori poika, onko hän todellinen? Orenda on kaunis ja runollinen elokuva. Sen kuvat ja äänet tuovat usein mieleen Ingmar Bergmanin ja Andrei Tarkovskin estetiikat. Todellisuuden rajat hämärtyvät, ja kangas toistaa pikemminkin mielenmaisemia kuin konkreettisia. - Maija Teinilä